Oon tässä viime päivinä miettinyt paljon sitä, miksi olen ylipainoinen. Lapsena ja nuorena olin hoikka mutta kun muutin pois kotoa aloin pikkuhiljaa vuosien saatossa lihoa. Välillä pudotin painon taas hoikan puolelle mutta sitten paino taas nousi ja yli kymmenen vuotta olen ollut selkeästi ylipainoinen, välillä enemmän välillä vähemmän, viimeiset viisi vuotta selkeästi enemmän.
Mä en ole koskaan mieltänyt itseäni lihavaksi. Se on outoa vaikka olen suurimman osan aikuisiästäni ollut lihava. Sana lihava ei ikäänkuin mun mielestä sovi muhun. Hahhaa. Kun katsoo vaikkapa noita kuvia mitä otettiin muutama päivä sitten niin kyllä, olen lihava! Olen kuitenkin aina ollut suhteellisen tyytyväinen ulkonäkööni. Ehkä en ole ollut tarpeeksi tyytymätön että olisin oikeasti ottanut homman haltuun ja laihduttanut. Kuitenkin mietin JOKA PÄIVÄ omaa painoani ja sitä että haluaisin olla hoikempi. Miten dorka ja saamaton sitä voikaan olla että menee vuosikausia eikä tee mitään asian suhteen. Tai tekee, mutta unohtaa sitten taas koko homman ja paino nousee nopeasti entiselle tasolle.
Uskon kyllä että itseä kohtaan pitää olla lempeä ja armollinen. Se että ajattelee että olen ruma, läski ja kammottava ei ole rakentavaa eikä auta mitään. Pitäisi enemmän opetella sitä että voisi katsella itseään nakuna peilistä ja nähdä itsessään kauniita asioita. Olisi hienoa että voisi nauttia pienen pienestäkin edistyksestä eikä rangaista itseään siitä ettei ole edistynyt enempää.
Täytyy vielä oikein ajan kanssa pohtia syitä siihen miksi olen ylipainoinen. Yksi selkeä syy on ainakin se, että syön liian isoja annoksia kerrallaan, santsaan melkein aina. Ihan kun ruoka loppuisi maailmasta! Ja toinen juttu on se että olen pullahiiri. Rakastan pulla, leivoksia, vaaleaa leipää jne. Pastaa voin syödä mittaamattomia annoksia. Ja musta tuntu että mitä enemmän vaaleita jauhoa syön, sitä enemmän niitä tekee mieli. Olenkin nyt jättänyt pois kaikki noi ja huomaan että ei ole kyllä tehnyt mielikään. Mutta tiedän että se hetki tulee taas että berliinin munkki huuta mun nimeä kaupan hyllyllä! Toivottavasti pystyn pysymään tiukkana.
Tänään oli mahtavaa kun aamulla huomasin peilistä että naama näyttää vähemmän turvonneelta. Kun olen kohta viikon tässä vetänyt aika tiukkaa linjaa niin ainakin nestettä on poistunut kehosta ja jotenkin näytin paremmalta. Yksi kaveri kysyikin että miten sä näytät jotenkin noin freeshiltä, oot sä nyppiny kulmakarvat tai jotain :) En sanonut mitään muuta kun että kiitos ja hykertelin sisäisesti. Pienen pienilläkin muutoksilla on merkitystä.
Tein aamulla aivan sairaan hyvää smoothieta! Tuli niin hyvää että pakko jakaa resepti.
1 banaani
pieni kourallinen mansikoita
iso kourallinen mustikoita
1 kiiwi
loraus soijamaitoa
reilu ruokalusikallinen proteiinijauhetta
Tosta tuli kolme lasillista eli aamiainen koko meidän perheelle. :)
Ja lopuksi kuva sellaisesta vartalosta jonka haluaisin. Kuvassa on joogaopettaja Kylli Kukk, käyn silloin tällöin hänen tunneillaan. Kyllillä on mun mielestä ihana vartalo: naisellinen, pehmeä, kurvikas, linjakas, voimakas.

Ihan tuntuu kuin olisin itse kirjoittanut tämän jutun. Niiiin tuttua. Mutta meille kummallekin: muutos elämään alkakoon ja olkoot pysyvä! Kyllä hoikkana on kuitenkin parempi!
VastaaPoistaNäin on! Tää on just niin hienoa että tajuaa et ei oo yksin tyhmien ongelmiensa kanssa vaan muillakin on samanlaista. Kiitos siitä!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista